Kyykistyin kiven taakse piiloon odottamaan. Pian kuuluikin jo supinaa ja siipien havinaa. Metsäkeijut ilmeistyivät taas eteeni kuin tyhjästä. Pysyin paikoillani hiljaa liikkumatta ja kuvasin keijujen leikittelyä metsän siimeksessä. Hihitys tarttui lopulta minuunkin ja tulin huomatuksi. Keijut katosivat yhtä nopeasti kuin saapuivatkin, jättäen jälkeensä vain ilmassa hiljalleen leijailevaa keijupölyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti